
.
Vanhoja kulkuneuvoja Sorsakoskella
Hevoset, veneet, autot, linja- ja kuorma-autot, moottoripyörät ja polkupyörät olivat ennen melkoisia kulkupelejä.
Hevoset olivat vanhastaan viemässä ihmisiä ja tavaroita tarpeellisiin suuntiin. Työssä hevonen oli aikoinaan lyömätön apu; sivun yläkuvassa on Hackman-yhtiön hevosia peltotöihin alkamassa noin 1920-luvulla. Yhtiön Haringinlahden kartanossa oli noin 1950-luvulle asti kymmenisen työhevosta, jotka talvisin olivat yhtiön tukkisavotoilla.
Tässä mallia työkärryistä: Juho Nyyssönen ja hevosensa Saimi.

Hevosvoimalla on tuotu vettä rakennuspaikalle. Vesisäiliö on varmasti tehty tehtaalla. Kuva 1950-luvulta. Samalla säiliöllä hevosmies jakeli talousvettä kylän talouksiin vielä 1950-luvulla, koska kunnallista vesijohtoa ei ollut - oli vain kannettu kaivovesi tai hevosella tuotu vesi.
Automobiilit 1920-luvulta



Linja-autossa ja kuorma-autossakin

Hackmanin linja-auto, mallia Volvo 1936, kuljetti työväkeä linjalla Leppävirta - Sorsakoski. Sillä tehtiin myös kyläteiden auraukset talvella; keulaan asennettiin lumiaura. Kuvassa on palokunnan miehiä talviajoharjoittelussa.


Häkäpöntöllä varustetulla
kuorma-autolla oli kiva lähteä yleisöjuhliin tai kesäretkelle.
Retkeläiset ovat ahtautuneet kuorma-auton lavalle. Häkäpönttö näkyy himmeänä kuva oikeassa laidassa, vaaleatakkisen naisen
takana. Häkäpönttöjä oli linja- ja kuorma-autoissa sekä henkilöautoissa sota-aikana, jolloin polttoainetta ei saatu tuontitavarana Suomeen.

Puunajo oli kuorma-autoille tärkeä tehtävä. Lämmitykseen käytettiin melkein pelkästään puuta.

Hackmanin kuorma-auto, merkiltään Volvo.
Paikalliset kuorma-autot olivat yleensä Hackman-yhtiön ajossa. Tässä nuorukaiset ovat päässeet poseeraamaan komean Chevroletin kylkeen joskus 1950-luvulla. Olisiko ajoharjoittelu ollut menossa, koskapa auton keulalla on varoituskolmio?
Veneilyä

Ennen 1950-lukua monellakaan ei ollut moottorilla kulkevaa, omaa venettä. Yhtiön höyrylaiva Sorsakoski kuljetti sekä henkilöitä että tavaraa reitillä Suonenjoki - Sorsakoski. Yhtiöllä oli myös lotjia lähinnä puutavaran kuljetukseen.

Tässä kuvassa Sorsakoski-laiva on Kuivataipaleen kanavalla. Nyttemmin Sorsakoski-laiva on kunnostettu ns. museolaivaksi, joka on yksityisen omistama.

Tässä puksuttelee entisöity Sorsakoski-laiva Sorsavedellä 2019.

Juhannus- ja kesäjuhlille mentiin läheisiin saariin. Ennen 1950-lukua harrastettiin yhteiskuljetuksia, yllä lotjassa ja muuten veneissä, vaikka veneet olivat pieniä, kuten alla.


Ja sitten mentiin juhannukseksi saareen. "Ota maniska mukkaan!" Ja NN otti mandoliinin mukaan. Hän soittelee ensimmäisen veneen keulassa.

Ja retkellä saaressa 1929 oli maniska tietysti mukana, tässä jopa kaksi. Näitä yhteisretkiä järjesti erityisesti työväenyhdistys.

Iso moottorivene mukana tukkityömaalla; taitaapa mukana olla "piälysmiehiäkin", kun on kravattimiehiä nojailemassa. Kuvassa ollaan kosken niskalla, melko lähellä siltaa, takana Kuukonniemi. Kuvassa uitetaan tukkeja työväentalon rakentamista varten. Talo rakennettiin kylän toiselle puolelle, Osmajärven rantaan. Tukit piti uittaa koskesta läpi. Ne sahattiin lähellä rakennuspaikkaa. Kuva on siis otettu ennen vuotta 1937.

Saarimökeille Sorsavedelle mentiin 1950-luvulta alkaen perheen omalla soutuveneellä, jonka perään oli ostettu pieni moottori. Semmoisessa paatissa lapsi saattoi harjoitella soutamista.

Soutuvene on kelpo peli. Ennen niitä pidettiin siellä täällä pitkin rantoja. Sorsakoskelle ominaisia ovat olleet myös rannoille rakennetut "moottoriliiterit".

Sorsahovi-lautta, uiva metsätyöntekijöiden majoituspaikka, kosken niskalle parkkeerattuna. Kuva 1970-luvulta.
Kaksipyöräiset
Pyörällä päästiin sujuvasti 1930-luvulla - vaikkapa pyhätamineet yllä.

Neidit olivat lähdössä pyöräretkelle 1935.

Tässäkin on pyöräretki alkamassa vuonna 1941.

Ate Tuomainen ja pyöränsä Norton 500 Model 18. Pyörän malli on vuosien 1947 ja 1954 väliltä. Niin kuin varmaan ajopukukin.

Leo Väänänen on päässyt pyörällään kirkonkylälle Pika-Baarin eteen, 1950-lukua. Pyörä on Jawa-CZ 175.


Nuorukaisilla oli hienot pyörät: Paavo Majuri ja Leo Väänänen 1960-luvun alussa.